perjantai 13. kesäkuuta 2008

kissan viikset.

Hei hei heijari,
vei vei veijari,
kissan kaapin päältä.

Olen niin iloinen tänään, etten malta nahoissani pysyä. Eilen illalla kotiini tuli uusi asukki, ystävä, nimittäin kissa. suloinen pieni veijari, luonnon oma pikku karvapallero. Hän tuli luokseni ulkoa, nälkäisenä ja surkeana, mutta silti iloa uhkuen. Koko yön mietin sopivaa nimeä hänelle ja olen kahden vaiheilla. Joko Akseli, tai Elina. Vielä en ole tohtinut uudelta ystävältäni udella, onko hän poika vai tyttö, kun me vielä vähän arkailemme toisiamme. Olen päättänyt, että tyttö se on, Elina. Ja niin kaunis, että.

Toinen ystäväni, Petunia, aloitti tänään sora kuurin. pihamaalta hain ämpärillisen sepeliä, jonka pesin huolellisesti suihkussa ja nyt vaan katsellaan ja kuulostellaan mitä petunialla on asiaan sanottavanaan. Sora äänten sijaan odotetavissa heleää laulantaa ja väriloistetta.

Uusien ystävien ohella myös minä olen iloa ja intoa täynnä. Elämä on niin ihanaa kun kääntää kasvonsa aurinkoon ja huutaa: anna paistaa vaan, minä olen sinun kaveri!

Ei kommentteja: