perjantai 5. maaliskuuta 2010

Voiko lumi olla pysyvää?

Sulaako se pois vai muuttaako se muualle niin kuin linnut. Kyllä linnutkin ovat olemassa.

Lumikin on. 

On.

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Kävelyä tuulessa ja tuiskeessa

En ole vieläkään antanut Elinalle yhtään lääkettä Mielestäni kissa voi jo vähän paremmin. Se ei valita enää niin ja on paljon rauhallisempi. Olin viemässä tätä tänään eläinlääkäriin kun matkalla törmäsin ilmoitukseen eläinten homeopatiasta. Totuushan on, että länsimainen lääketiede on valovuoden kiinalaista ja intialaista tiedettä jäljessä. Yritin soittaa ilmoituksessa olevaan numeroon, mutta kukaan ei vastannut. Olisi mukavaa tietää mitä joku muu ajattelee pienen kisulin olosta.

Löysin hakukoneen avulla toisenkin ammattilaisen, mutta hän on valitettavasti hieman liian kaukana. Ehkä tästä saattaa olla apua jollekin muulle.

Eläinhomeopatiaa

sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Rakkaimilleni

KOLMAS KERTA ITKUN TEKEE

Tämä ei voi olla totta! Elina oli käyttäytynyt aamusta saakka omituisesti joten vein hänet eläinlääkärille. Kisuli oli raahannut toista takatassuaan perässään hyvin kivuliaasti. Pelkäsin sen olevan poikki. Lääkärin mukaan pienellä raukalla on sekundaarinen hyperparatyreoosi eli lisäkilpirauhasen ylitoiminta. En ymmärrä tätä ollenkaan.

Lääkärin mukaan kyse on kehnosta ruokavaliosta, mutta olen tarjonnut elinalle reilusti maitoa ja vettä sekä paljon lihaa. Onneksi tauti ei ole kuulema tappava, mutta minun pitäisi syöttää Elinalle vitamiinilääkkeitä.

Paholaisen punaiset kapselit tuntuvat jotenkin pelottavilta, enkä ole yhtään varma mitä tekisi. Kai sitä voisi käydä toisella eläinlääkärillä kysymässä tämän mielipidettä.

Voi elina raukkaa.

ANTEEKSI

Pahoittelen aamuista kielen käyttöäni. On rumaa haukkua ihmisiä ja kiroilla.

Toivotan onnea sille ihanaiselle, joka nykyään vaeltaa petunian kanssa. Pidä uudesta ystävästäsi hyvää huolta ja muista rakastaa sitä lämmöllä.

Hei hei petunia.

VARKAUS

Voi elämän kevät! Kuinka joku saattaa olla näin röyhkeä! Kyllä ihmiset ovat käsittämättömiä vittupäitä mulkun nussijoita saatana!

Petunia on varastettu! Jätin sen eilen illalla taas oven eteen nauttimaan saateesta ja aamulla lehteä hakiessani huomasin jäljellä olevan vain ruukunalusen. Itkettää. Yritin tehdä rikosilmoitustakin, mutta keskuksessa sanoivat yhden ruukkukasvin olevan liian pieni asia heidän murheeksi.

Liian pieni!? Petunia oli kaikki kaikessa minulle. Ja nyt se on poissa. Joku röyhkimys vei sen. Kuin lehden puun oksalta. Kamalaa.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Sade päivän kauneus.

Sateen jäljiltä luonto on elämää pullollaan. Aurinko on kaiken elämän lähde, ja sade kuin hänen viileä veli. Toisinaan aurinko ja sade tuntuvat oikein kilpailevan elintilasta. viimepäivinä sade, viileä veli, on päässyt voitolle. Hyvä niin, sanon minä, vaihtelu virkistää ja sade janon sammuttaa!

Olen vienyt Petunian ulos, nauttimaan luonnon antimista. Eihän kukaan voi kokoaikaa sisällä maleksia, varsinkaan kukka, luonnon oma lapsi, kaunis kerubi.

Elina on suorastaan villiintynyt sateesta, loikkii ympäriinsä ja peuhaa lätäköissä. Eläinlapsen innolla se ottaa vastaan niin hymyn kuin huoletkin. Voi kuina me kaikki voisimme olla enemmän kuin hän!