Heräsin aamulla unilta nähden pienen ystäväni. Pienen petunian.
Kokeilin kaksi päivää sitten syöttää multaan vanhoja pullan muruja. Olen kuullut hiivan tekevän hyvää mullalle. Täytyy odottaa viikon kaksi nähden kuinka mullan käy. Hiivan pitäisi sitoa ylimääräinen natrium maasta. Kasvi pystyy näin hengittämään paremmin. Wischy-vesikastelu jatkuu hyvin tuloksin. Petunia on ollut onnellisempi kuin koskaan.
Eilen ajattelin hankkia kissan. Ehkä joku pieni kadulta. Tai roskalaatikosta. Elämän junasta pudonnut. Voisin toimia konduktöörinä ja tarjota pienokaiselle majapaikan. Aurinko tekee meille niin joka päivä emmekä kiitä tätä koskaan.
Kiitos aurinko!
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mustan kissan paksut posket...
Lähetä kommentti